Loppuyhteenvedoksi pyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Millä perusteella valitsitte dokumentin aiheenne? Muuttuiko aihe matkan varrella ja miksi?

Dokumenttielokuvan aihe valikoitui sitä tavallista kaavaa noudattaen. Ensin ähelletään, kun ei keksitä mitään, ja sitten joku keksii jotain mitä toinen parantelee ja syntyy aihe. Aihe oli luppoaika, mutta myöhemmin se rajautui eriaisia siirtymätiloja koskevaksi kuvaukseksi ja siitä vielä istuma-asennossa vietettyyn välitilaluppoaikaan. Opittiin ainakin, että vapaa-ajanvietto on uskomattoman laaja käsite ja luppoaikakin on tulkintakysymys. Nii.

Mitkä tekijät ovat kiehtovimpia dokumenttielokuvan tekemisessä? Mitkä asiat hankalimpia?

Hankaluuksia minulle eniten tuottaa se, ettei lopputulos ikinä vastaa sitä mitä mielessään on työstämässä ja on raastavaa työskennellä jatkuvasti muuttuvien käsitysten kanssa. Editointi ei muuttunut kuin vähän kivemmaksi oikeiden pelien ja vehkeiden avustuksella: olen yhä valmis palkkaamaan laivalastillisen pieniä kiinalaispoikia tekemään sen puolestani. Kuvaaminen on helppoa/kivaa/mukavaa niin  kauan kun onnistuu pitämään poissa mielestä sen seikan, että miten karsea työ sen kaiken kuvamateriaalin editoinnissa. Elokuvanteon piinaavin ja samalla mielenkiintoisin osa-alue on se, miten elokuvan idea muokkautuu katsojan päässä kun elokuva on jo valmis ja yleisön riivittävänä.

Vastaa näkemiesi elokuvien ja itse tehdyn projektin perusteella:

Miten katsojalle saa parhaiten välitettyä haluamansa tiedon tai mielikuvan?

Tähän tuskin on yhtä oikeaa vastausta. Vaikka elokuva olisikin idioottivarma ja vaikka se hokisikin pointtiaan kuin mainosteeveen McGyver, se aina muuttaa hieman muotoaan katsojan omien ennakkokäsitysten ja ajatusten mukaan. On tietty hyvä olla itse melko vakuuttunut siitä mitä kertoo, ja varmistaa joitakin perusseikkoja niinkuin kuva-ja äänimateriaalin selkeys ja paikkaansapitävyys. Eikä mikään mielikuva välity, jos dokumenttia ei jaksa katsoa loppuun. Elokuvan mielenkiintoisuus on siis myös etu :-D

Onko "oikeaa" tapaa tehdä dokumenttielokuva? Mikä dokumenttielokuvissa on tärkeintä mielestäsi?
Dokumenttielokuvan tärkein asia on paikkaansapitävyys. Elokuvan ei edes tarvitse olla kovin informatiivinen, mutta se vähäkin mitä elokuvasta voi päätellä faktatiedoksi, on oltava faktaa. Muuten varmaan erilaisia tapoja tehdä dokumenttielokuvaa on yhtä monta kuin elokuvan tekijöitäkin, ja näin ollen ei ole olemassa vääriä ja oikeita tapoja tehdä mitään elokuvaa.

Milloin dokumenttielokuva ei ole aito?

Kun siinä jätetään kertomatta asioita, jotka ovat totuuden kannalta oleellisia, kun siinä valehdellaan tai tarkoituksellisesti tulkitaan väärin asiayhteydestä irrotettuja asioita.

Lopuksi:

Onko dokumenttielokuvan tekeminen muuttanut tapaasi katsoa televisiota tai muuta liikkuvan kuvan mediaa?

Elokuvia katson nyt aiempaa suuremmalla kriittisydellä ja esimerkiksi selostukseen kiinnittää enemmän huomiota kun itse totesi miten hankalaa sellaisen tekeminen on :D

Saavutitko kurssille asettamasi tavoitteet?

Saatiin aikaiseksi dokumentti! Niin ja tietty heräsi aiempaa suurempi mielekiinto elokuvan tekemistä kohtaan. JEj.

 

Tack för kursen, jag har roligt och hej på dig!!

Tänään tuli saatettua kumpikin elokuvista kutakuinkin loppuun. Eikä yhtään liian aikaisin koska viimeinen tunti on ensi tiistaina. Se ensimmäinen outous on ainakin niin valmis kun vaan voi :D Me vähän leikittiin Garage Bandillä ja äänitettiin siihen mitä häiritsevämpiä äänipätkiä. Koko juttu saa ihan uudenlaista perspektiiviä kun taustalla on naputus, pianonpimputus ja yleinen älämölö. Se on oikeasti aika ahdistava.

Varsinaiseenkin elokuvaprojektiin olen jopa tyytyväinen. Selostukseen joutui nyt sitten minun ääneni, olin tulla hulluksi sitä editoidessa kun koko ajan joutui kuuntelemaan omaa, nenä-ääni nuottiaan varsinkin kun yhdessä kohtaa sanon ihan selvästi ölytyshuone vaikka pitäisi sanoa odotushuone. Angst. Toivon ettei sitä huomaa jos ei tajua kiinnittää huomiota. Pian on aika laittaa koko kurssin pillit pussiin. Vhoo, yritän saada ensivuodelle ELO3sen, siellä olisi ohjelmassa animaatiota, mikö kysyy vielä parempia hermoja kuin tämä dokumenttikuvaaminen. Mutta siellä toivottavasti jatkuu juttu! Ja katsotaan jos tiistaina olisi aikaa saattaa kuvaamamme videot tänne näytille, se olisi aika ubeeta.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan on lause mitä olen hokenut paljon tällä viikolla. Siispä! tässäpä on joku kirjoitelmahärdelli dokumentista, mikä näin viikkoja sitten yle Teemalta.

Dokumentti oli nimeltään Kaniini alá Berliini ja tässä on sen traileri:

Dokumentti kertoi Berliinin muurista hieman eri näkökulmasta verrattuna totuttuun. Berliinin muuria ja sen ympärillä vallitsevia poliittisia olosuhteita tarkasteltiin muurien välissä olevalla viheralueella asuvien kaniinien näkökulmasta. Moodi oli kaiketi poeettinen ja kommentoiva, välillä kerronta oli lähes luontodokumenttimaista. Kuvamateriaali oli lähinnä vanhaa arkistokuvaa, ja videoiden vaihtuminen mustavalkoisesta värilliseksi kertoi ajan kulumisesta. Välillä dokumentissa oli aikalaisten haastatteluja.

Itselläni ei ennen dokumentin näkemistä ollut hajuakaan tästä sitkeästä kaniinipopulaatiosta, mutta ilmeisesti niiden kannat kukoistivat berliinissä pitkään muurin murtamisen jälkeenkin. Kaniini nousi jopa muurinvastaisten liikkeiden symboliksi (tämän opin dokumentista) sillä kaniinit olivat kaivaneet muurin alitse vieviä tunneleita ja olivat siis vapaita sen luomista rajoitteista. Dokumentista huomasi hienosti, kuinka tärkeä näkökulman rajaaminen on. Esimerkiksi muurin turvajärjestelyjen tiukentaminen oli kanien näkökulmasta positiivinen asia - nehän olivat muurin sisällä turvassa pedoilta ja liikenteeltä, kaikelta ulkopuoliselta häiriöltä. Onkin kiinnostavaa ajatella, että jos muuri olisi yhä pystyssä, olisi berliinin kaniineille voinut tapahtua jonkinlainen pikaevoluutio elinolosuhteiden ollessa niin suotuisat ja kantojen sukurutsutuessa sukupolvi toisensa jälkeen.

Eurooppalaisena dokumenttina tästä elokuvasta puuttui Amerikkalaisten dokumenttien viljelemä raivostuttava sensaatiohakuisuus ja jatkuva toisto, ja kaikenkaikkiaan Kaniini alá Berliini on erittäin nautittava katselukokemus.

Jej.

tää kone on puaska ja tekninen ongelma ja yäääh :-OOOOO yyhhyyyy Koita tässä nytten sitten editoida ku goljattikamerakaa ei suostu oleman yhteydessä tietokoneeseen ja kaikki on persiistä ja yäähhhhh...  Jajajaja nii ja ANGST.

Kamera taas tänäviikonloppuna mukana. Tällä kertaa se on erityisen huolestuttavaa, sillä kyseessä on opettajan kamera minkä turmeleminen olisi erityisen järkyttävä asia. Mutta! Ensimmäiset minuutit tähän projektiin ovat jo nauhalla, huomenna ja ylihuomenna jatketaan peräänantamattomalla sitekydellä kunnes kaikki tarvittava materiaali on kasassa. Minua myös houkuttelee ajatus siitä, että menisin väijyskelemään ihmisiä bussi/junapysäkille lehtiö kourassa ja laskisin kaikki pienet, tahattomat eleet mitä ihmiset tekevät tietämättään pitkästyessään.

To do: Pitäisi löytää lähipiiristämme joku selostajaääni, jolla olisi kyky puhua tarpeeksi hitaasti, rauhallisesti ja hyvin artikuloiden. Koska meille molemmille (minulle ja Veeralle) oma äänemme nauhalla on pieni kauhistus, olisi loistavaa löytää joku ulkopuolinen henkilö tähän ah-niin-vaativaan tehtävään. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä löytyisi Monty Pythonin Whicker Islandilta:

 

Meidän ei ole tarkoitus tehdä mitään tietoiskua, ei uutisten loppukevennystä, eikä edes asiassa pysyttelevä asiaohjelmaa. Selostajamme olisi kuin lauantai-illan luontodokumenttien rauhallinen kertojaääni, ladellen tilastoja. mmmm--- tilastoja...