Kamera taas tänäviikonloppuna mukana. Tällä kertaa se on erityisen huolestuttavaa, sillä kyseessä on opettajan kamera minkä turmeleminen olisi erityisen järkyttävä asia. Mutta! Ensimmäiset minuutit tähän projektiin ovat jo nauhalla, huomenna ja ylihuomenna jatketaan peräänantamattomalla sitekydellä kunnes kaikki tarvittava materiaali on kasassa. Minua myös houkuttelee ajatus siitä, että menisin väijyskelemään ihmisiä bussi/junapysäkille lehtiö kourassa ja laskisin kaikki pienet, tahattomat eleet mitä ihmiset tekevät tietämättään pitkästyessään.

To do: Pitäisi löytää lähipiiristämme joku selostajaääni, jolla olisi kyky puhua tarpeeksi hitaasti, rauhallisesti ja hyvin artikuloiden. Koska meille molemmille (minulle ja Veeralle) oma äänemme nauhalla on pieni kauhistus, olisi loistavaa löytää joku ulkopuolinen henkilö tähän ah-niin-vaativaan tehtävään. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä löytyisi Monty Pythonin Whicker Islandilta:

Meidän ei ole tarkoitus tehdä mitään tietoiskua, ei uutisten loppukevennystä, eikä edes asiassa pysyttelevä asiaohjelmaa. Selostajamme olisi kuin lauantai-illan luontodokumenttien rauhallinen kertojaääni, ladellen tilastoja. mmmm--- tilastoja...